En ole koskaan tuntenut oloani yhtä mukavaksi yökylässä. Aamuista tuli lempihetkiäni. Join kahvini auringon paistaessa ja vastapäätä asuvan naapurin parvekkeen reunalla makaava kissa sulatti sydämeni.
Kauppareissuista ja kävelyistä tuli seikkailuita, joista iloitsin salaa.
Söin ja join hyvin.
Olin kaunis ja hymyilin. Ulkona liikkuessani tahdoin laulaa. Onnistuin huulipunan levittämisessä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sitten söin pizzaa.
Seikkailuilta löysin aarteita.
Viimeisenä iltana join olutta ja kuuntelin rakkausrunoja äänikirjalta.
Lähtöpäivän aamuna heräsin neljän tunnin yöunien jälkeen. Join kahvia tyhjään vatsaan ja juoksin junaan. Junamatkan aikana alakulo ja ahdinko iskivät ja yhden ohikiitävän hetken ajan harkitsin jääväni seuraavalla asemalla pois ja palaavani takaisin kenellekään ilmoittamatta. Rautatieasemalla kävellessäni näin erään pariskunnan, jonka molemmilla osapuolilla oli sateenkaaripipot. Olin kateellinen - pipoista vai jostain muusta, se jää mysteeriksi. Kirosin hiljaa mielessäni ja ääneen täriseviä jalkojani. Löysin perille eksymättä ja tarjoilija ei saanut selvää tilauksestani. Yritin kitkeä hysteerisyyden pois olemuksestani itsevarmoilla eleillä. Ja voin kertoa, jossain välissä ihminen alkaa uskomaan itseään.
Istuin. Yritin ottaa juomista kuvia puhelimella, mutta käteni tärisivät niin, että meinasin pudottaa jäächai rooibokset muutamaan otteeseen syliini.
Kevät oli kaikkialla ja kaikissa. Istuin junassa tyytyväisenä ja yritin varastoida auringon lämpöenergiaa.
Kotiin päästyäni keitin kauramaitokahvia, ja join sen Harry Potter -mukista kotiflanelli päälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti