Mietin, millaisista syvistä vesistä ihmismielen solmukohdat kumpuavat. Muistan, kuinka lupasit, että estät minua putoamasta taas. Mutta et ole enää estämässä. Toisaalta,

en ole putoamassakaan.

Aiheutan itselleni ahdistusta etsimällä. Mitä minä etsin? En itsekään tiedä.

Ihmistä ei pitäisi syyttää hänen taipuvuudestaan asioiden luokittelemiseen. Pitäisi syyttää yleistä ajatusmallia, jonka mukaan se on välttämätöntä.

Jos ei ole varma itsestään, on rikki, he sanovat, mutteivat suoraan.
Mutta totuus on, että ajatus ehjästä ihmisestä omaa itseristiriidan piirteitä.

Pidin tässä kohtaa tauon ja kyseenalaistin kaiken.

Moni asia minussa itsessäni ja tässä maailmassa on vielä auki.

Neuvovat tekemään turhautumisen keskellä jotain radikaalia. Noudatan neuvoa ja luovun numeroiduista otsikoista. Ja otsikoista ylipäätään.