Syyskuun jälkeen minä värjäsin hiukset, kävin Kööpenhaminassa, aloitin työt uudessa paikassa, nukuin huonosti ja ihastuin tajutakseni, etten ole valmis. Kaikki tuntui olevan liikaa. Olin stressaantunut ja sitä kautta ahdistunut.
En tiedä, missä kohtaa alkoi olla helpompi hengittää. En enää herännyt keskellä yötä ahdistuneena. Mietin eräs päivä sitä, kuinka hyvin minä kaikesta huolimatta voin vuodenaikaan nähden. Elämä ei tunnu eloonjäämistaistelulta. Minä jaksan töiden jälkeen siivota, käydä kaupassa ja olla sosiaalinen, ja se tuntuu käsittämättömältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti