Kirjoitin jokin aika sitten itseni kadottamisesta. Sen jälkeen tuntui, että kadotin sen vähänkin, joka minusta oli jäljellä.
Muutamien viikkojen kuluttua lehdet kasvoivat puihin ja huomasin, että on helpompi hengittää.
Aurinko lämmittää kasvoja.
Ja loppujen lopuksi minä ymmärsin, etten minä kadottanut itseäni koskaan. Minä vain unohdin, että ihminen muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti