"kuka minä olin?"
Minusta tuntuu kuin olisin ollut joku toinen, vaikka samalla tunnistin ja edelleen tunnistan itseni teoistani ja ajatuksistani. Kysymys ei ole siitä, että olisin tehnyt jotain varsinaisesti tuomittavaa, vaan siitä, että huomasin itsessäni piirteitä sellaisesta ihmisestä, joka olen aina halunnut olla: rohkea. Omalla kohdallani kyse on siitä, että olen uskaltanut olla rehellinen sekä itselleni että muille ja että olen uskaltanut kohdata pahimpia (hyvin pitkälti muihin ihmisiin liittyviä) pelkojani - molemmat asioita, joiden kanssa olen kamppaillut pitkään.
Lienee mahdotonta (ja hyvin mahdollisesti epärelevanttia) listata tähän kaikkea sitä, mitä ne kaksi kuukautta pitivät sisällään. Haluan uskoa, että tärkeintä on se, että minä olen nyt tässä. On jälleen kevät. Tänään aamulla käydessäni kirjastolla palauttamassa kirjoja pysähdyin hetkeksi katsomaan vieressä virtaavaa jokea ja ihmettelin sitä, kuinka yhdeksältä voikin olla jo näin valoisaa.
Etsin pitkään Jotain Kuvaa lisättäväksi tähän. Tässä siis minä Oulussa eräänä helmikuisena sunnuntaiaamuna ennen aamukahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti