Olen nostanut itseni varovasti kuin helposti särkyvän esineen
peitellyt ja hyräillyt, kunnes olen rauhoittunut
kuunnellut kaikessa hiljaisuudessa hengitystäni, joka on hetken kuluttua tasaantunut
ollut vierelläni niin kauan, että olen lopulta nukahtanut
seuraavana aamuna olen noussut
pessyt ripsivärin pois
hengittänyt muutaman kerran syvään
mennyt keittämään kahvia
nähnyt ikkunasta linnut ja hymähtänyt
auringonvalossa tanssivien pölyhiukkasten katselemisessa kiteytyy totuus
totuus, jonka toivon muistavani aina
ihminen ei ole mennyttä
sinä olet muistutus siitä itsellesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti